12.10.2010

perjantai pt. 2

Okei, jatkan eilisestä.

Sitten päästiin studioon, joka oli yllättävän pieni ja jossa oli yllättävän vähän lavasteita kuin mitä telkkarista arvaisi. Tarkoitan, että ne lavasteet ei ees ollu hirveen korkeet ja heti niiden yläpuolella oli ruma jättimäinen metalliristikko lamppuineen kaikkineen. Kaippa ne kamerat rajaa aika paljon sitten. Meillä oli suht hyvät paikat, oltiin neljännessä rivissä. Vähän ajan kuluttua sisään saapui mies hirveellä showmeiningillä. Tätä en siis tosiaan tiennyt, siellä on töissä miekkonen, jonka työtä on viihdyttää yleisöä, mutta se ei näy ohjelmassa lainkaan ! Tää tyyppi heitti kaikkea hyvää ja vähemmän hyvää läppää ja mm. opetti meitä taputtamaan (ero pienten ja isojen aplodien välillä) ja kertoi merkit, mistä me tiedetään, milloin taputtaa ja milloin ei. Se sitten huitoi näitä merkkejä hieman kameran kuvausalueen ulkopuolella koko ohjelman ajan ja sivusilmällä piti vilkuilla sinne.

Sitten sisään astui ohjelman "tuomari". Show on siis nimeltään Dieu Merci eli luojan kiitos ja se idea on, että vieraana on aina about kolme näyttelijää ja ne pistetään kukin yhteen sketsiin ummikkona, rooliasut päällä ja niiden pitää improvisoida sketsin läpi ja tää tuomari antaa kommentit sketsin jälkeen ja ohjelman lopussa kertoo kuka voitti. Jokainen sketsi alkaa sanoilla "Dieu merci!" (alkuperäinen formaatti: Thank God Your Here!). Tuomarin jälkeen nähtiin (mies)juontaja ja tajusin, että yleensä joo vaan kauniit ihmiset pääsee telkkariin. Ei se komee ollu ainakaan mun mielestä, mutta oli sillä sliipatummat piirteet kuin esim. tällä yleisönviihdyttäjäkaverilla.

Sitten ne alkokin filmaamaan. Ohjaajana oli semmonen vakavahko nainen ja kun ne alko filmaamaan niin se oikeesti sano sillee: "Viistoista sekuntia... kymmenen, yhdeksän, kahdeksan, seitsemän, kuusi..." ja loput näytti sormilla, cool ! Ohjelman huumori oli aika paljon hassuja ilmeitä ja kropanvääntelehtimistä sekä esim. pusuja miesten kesken. Kyllä huomasin, että quebeciläinen huumorintaju eroaa suomalaisesta vähän. Oli se ihan hauskaa, vaikken tajunnukaan niitä vitsejä:D Välillä ohjaaja katkas filmaamisen pelkästään sen takia, että se juontaja oli vaan liian hikinen ja sit paikalle pomppas heti kaks (homo)miestä puuteroimaan sen naamaa ja laittamaan sen hiuksia.

Tauot oli yllättävän pitkiä, ja aina tuli se viihdyttäjämies pitämään yleisön lämpimänä. Siellä oli myös arvonta yleisön kesken ja hehehehe mä voitin jotain ! Nimittäin 25 dollarin lahjakortin semmoseen karkkitukkuun ! Kun mä pompin siinä paikallani ja huusin et "Moi, moi !" (seon sit minä minä eikä moi moi) ja se juontaja puhu mulle jotain, mun kaverit huus sille yhteen ääneen että ei se puhu ranskaa, se puhuu suomea äöäö:D Sit sain oikein sanoo mun nimen mikkiin kun se kuulosti sen juontajan mielestä niin eksoottiselta ja kerroin myös mikä on Dieu merci suomeksi. Mutjoo, tsekkasin missä noita tukkuja on ja valitettavasti vaan Montréalin lähellä :D Ehkä joskus jos meen vielä sinnepäin, toi on voimassa toukokuuhun asti...

Me istuttiin siellä studiossa yhteensä puol seiskasta yhteentoista, eli ne kuvas sitä jaksoa varmaan kolme ja puol - neljä tuntia. Paluumatkan sitten nukuinkin suurimmaksi osaksi, takaisin Quebeciin saavuttiin vähän yli kaks yöllä ja menin mun kaverille nukkumaan. Ja sit menin lauantaina kurpitsojen ja pomppulinnojen joukkoon. Ja niin, you know. Ja tänään tehtiin kotona pizzaa ruuaksi, omnom että oli hyvää ! Ja huomenna taas kouluun ja sit Bostooooon...

2 kommenttia: