Saatiin koevedokset noista eilen ::: D
Oikeest ää toi hattu on niin repeilyttävä ! Okei, ei Suomen yo-lakkikaan mikään hienoin ole, mutta toi on vaan tommonen laitos !
Mulla on ollu lomaa tänään ja oon mm. ollu koneella paljon, kattonu pari leffaa, saanu loppuun muutaman kouluprojektin ja silleen. Huomenna ostoksille ja vanhaankaupunkiin vaihtareiden kanssa :)
Molemmilla reissuilla oli tosi tosi kivaa mut olin ihan kuolemanväsyny sunnuntaina mutjoo oon nyt laiska nii kerron lisää joskus. Moikka.
Huomenna lähetään ties kui aikasi sit meen Bostoniin ja sit Charlevoixiin. Nägy bileis m0.
Okei, jatkan eilisestä.
Sitten päästiin studioon, joka oli yllättävän pieni ja jossa oli yllättävän vähän lavasteita kuin mitä telkkarista arvaisi. Tarkoitan, että ne lavasteet ei ees ollu hirveen korkeet ja heti niiden yläpuolella oli ruma jättimäinen metalliristikko lamppuineen kaikkineen. Kaippa ne kamerat rajaa aika paljon sitten. Meillä oli suht hyvät paikat, oltiin neljännessä rivissä. Vähän ajan kuluttua sisään saapui mies hirveellä showmeiningillä. Tätä en siis tosiaan tiennyt, siellä on töissä miekkonen, jonka työtä on viihdyttää yleisöä, mutta se ei näy ohjelmassa lainkaan ! Tää tyyppi heitti kaikkea hyvää ja vähemmän hyvää läppää ja mm. opetti meitä taputtamaan (ero pienten ja isojen aplodien välillä) ja kertoi merkit, mistä me tiedetään, milloin taputtaa ja milloin ei. Se sitten huitoi näitä merkkejä hieman kameran kuvausalueen ulkopuolella koko ohjelman ajan ja sivusilmällä piti vilkuilla sinne.
Sitten sisään astui ohjelman "tuomari". Show on siis nimeltään Dieu Merci eli luojan kiitos ja se idea on, että vieraana on aina about kolme näyttelijää ja ne pistetään kukin yhteen sketsiin ummikkona, rooliasut päällä ja niiden pitää improvisoida sketsin läpi ja tää tuomari antaa kommentit sketsin jälkeen ja ohjelman lopussa kertoo kuka voitti. Jokainen sketsi alkaa sanoilla "Dieu merci!" (alkuperäinen formaatti: Thank God Your Here!). Tuomarin jälkeen nähtiin (mies)juontaja ja tajusin, että yleensä joo vaan kauniit ihmiset pääsee telkkariin. Ei se komee ollu ainakaan mun mielestä, mutta oli sillä sliipatummat piirteet kuin esim. tällä yleisönviihdyttäjäkaverilla.
Sitten ne alkokin filmaamaan. Ohjaajana oli semmonen vakavahko nainen ja kun ne alko filmaamaan niin se oikeesti sano sillee: "Viistoista sekuntia... kymmenen, yhdeksän, kahdeksan, seitsemän, kuusi..." ja loput näytti sormilla, cool ! Ohjelman huumori oli aika paljon hassuja ilmeitä ja kropanvääntelehtimistä sekä esim. pusuja miesten kesken. Kyllä huomasin, että quebeciläinen huumorintaju eroaa suomalaisesta vähän. Oli se ihan hauskaa, vaikken tajunnukaan niitä vitsejä:D Välillä ohjaaja katkas filmaamisen pelkästään sen takia, että se juontaja oli vaan liian hikinen ja sit paikalle pomppas heti kaks (homo)miestä puuteroimaan sen naamaa ja laittamaan sen hiuksia.
Tauot oli yllättävän pitkiä, ja aina tuli se viihdyttäjämies pitämään yleisön lämpimänä. Siellä oli myös arvonta yleisön kesken ja hehehehe mä voitin jotain ! Nimittäin 25 dollarin lahjakortin semmoseen karkkitukkuun ! Kun mä pompin siinä paikallani ja huusin et "Moi, moi !" (seon sit minä minä eikä moi moi) ja se juontaja puhu mulle jotain, mun kaverit huus sille yhteen ääneen että ei se puhu ranskaa, se puhuu suomea äöäö:D Sit sain oikein sanoo mun nimen mikkiin kun se kuulosti sen juontajan mielestä niin eksoottiselta ja kerroin myös mikä on Dieu merci suomeksi. Mutjoo, tsekkasin missä noita tukkuja on ja valitettavasti vaan Montréalin lähellä :D Ehkä joskus jos meen vielä sinnepäin, toi on voimassa toukokuuhun asti...
Me istuttiin siellä studiossa yhteensä puol seiskasta yhteentoista, eli ne kuvas sitä jaksoa varmaan kolme ja puol - neljä tuntia. Paluumatkan sitten nukuinkin suurimmaksi osaksi, takaisin Quebeciin saavuttiin vähän yli kaks yöllä ja menin mun kaverille nukkumaan. Ja sit menin lauantaina kurpitsojen ja pomppulinnojen joukkoon. Ja niin, you know. Ja tänään tehtiin kotona pizzaa ruuaksi, omnom että oli hyvää ! Ja huomenna taas kouluun ja sit Bostooooon...
Huhhuh mulla on tosi paljon kerrottavaa perjantaista mut kai mä sit kerron.
Tosiaan, aamulla jouduin lähtemään jo normiaikaan aamulla himasta, vaikka mun olis pitäny olla koululla vasta puol kahdelta, koska mun kuva oli sillon. No, hyppäsin bussiin ja mietin että mitäs sitä nyt tekis. Jäin sit yhellä pysäkillä pois ja otin kuvia graffiteista, joita oon ihaillu jo yhtä kauan kuin oon täällä ollu. Tuli kylmä, jatkoin bussimatkaa. En vaihtanukkaan bussia kuten normaalisti vaihtaisin kouluaamuna, vaan jäin pois sillä pysäkillä, joka on lähimpänä mun koulua ja kävelin siitä. Melkein koululla mua vastaan tuli yks tyttö, jonka tunnen ja se sano et se on menossa tapaamaan Laraa, mun kaveria, joka oli ollu aamukahvilla yhessä vanhempiensa kanssa, haluutko tulla mukaan. So I went ! Meillä oli oikein muksaa vaikka oonki aamulla aina ihan jäässä enkä ymmärrä sanaakaan ranskaa.
Käppäiltiin siitä sit pikkuhiljaa koululle, molemmilla oli kuvaukset aika aamusta ja mentiin meikkaamaan ja laittamaan hiukset (kuulostaa turhamaiselta, mut olin sen tarpeessa koska näytin aikalailla perseeltä edellisen päivän kampauksella ja koskemattomalla naamalla). Lainasin sen toisen tytön suoristusrautaa, ihana kapine, paljon parempi kuin mun ja kas vain, mun hiukset oli suoran silkosen sileät. Olin valmis ja tiesin että mun ehostus ei ainakaan kaunistu päivän mittaan, joten me mentiin kysymään, että voidaanko mun kuvat ottaa jo nyt. Ja nää oli tosiaan photos des finissants, ei normikoulukuvat, vaan yks perusteennäinen, yks semmosella jättimäisellä kaavulla ja kukkapuskalla ja yks diplomin ja semmosen laatikkohatun kanssa ahahaha !
Mulla oli kamera mukana, joten me hengailtiin koululla vähän aikaa ja otettiin kuvia ja sit mentiin yhelle tytölle, joka asuu varmaan 200m päässä koululta. Siel oli muitakin, hengailtiin sielä ja kello olikin jo ruoka, niin menin sit Subiin ekaa kertaa Kanadassa. Ja arvatkaa mitä. Ne leivät on pienempiä ! Ne on yhtä pitkiä, 15cm/6" ja 30cm/12", mut musta tuntuu, että se leipä ei oo niin paksu koska se oli ohkasempi kuin Suomessa ! Jännää. Ja meillä oli ihan kivaa siellä Subissa. Ostin myös sushia ja nektariinin evääksi iltaa varten. (Aaaaa rakastan sushia, oon syöny sitä joku kolme kertaa täällä ja tuun syömään varmaan miljoona.)
Sitten lähettiin. Joku 30 tyttöä plus kuski, opettajat ja valvojat pakkautui keltaseen koulubussiin ja siinä sitten köröteltiin kolmisen tuntia Québecistä Montréaliin. Mut bussimatka oli tosi kiva, otettiin ihan sikana kuvia ja juttelin tosi paljon semmostenki ihmisten kanssa, joiden kanssa en oo ennen jutellu ! Jotkut oli tosi kivoja uusia tuttavuuksia, joittenkin kohalla se tutustuminen oli vaan huomaamista, etten välttämättä haluu sydänystävyyttä tän ihmisen kanssa. Mutajoo.
Saapuminen. Meidät ohjattiin semmoseen kahvioon, jossa syötiin eväät ja odoteltiin puoltoista tuntia, että päästäisiin sisään studioon. Pelasin mun kaverin kanssa sen iPod Touchilla (en tiiä onko meidän koulussa jotakuta, jolla EI olis iPod Touchia tai iPhonea).
En jaksa kirjottaa enempää ja tää on jo valmiiks semmonen romaani, että jatkan huomenna tai joskus ! Moikka !
Moou, mulla on niin paljon kerrottavaa eilisestä ja siitä tv-showsta, että nyt kerron vaan tästä päivästä. Olin siis vapaaehtoistyössä Rotarien kanssa Grand Village -tapahtumassa, joka oli yhdellä isolla maatilalla lähellä Québeciä. Se oli semmonen iso perhetapahtuma, jossa jaettiin ilmapalloja, siellä oli hirveesti pomppulinnoja, myytiin ruokaa ja juomaa ja tietty siellä oli ihan sikana niitä kurpitsoita, täällä kun Halloween on aika iso juttu. No, meitä oli siellä neljä vaihtaria tänään ja huomenna on toiset neljä. Mun, ja muiden työ oli periaatteessa päälle kuuden tunnin ajan seistä pomppulinnan vieressä ja tsekata ettei siellä ole liikaa mukuloita ja kattoa että niillä on semmonen kurpitsaleima kädessä (=että ne on maksanu). Siellä oli tosi paljon porukkaa, mun pomppulinnassa oli jopa jonoa hehe... ja ihan HULLLLLUN kylmä - nyt alkaa kaduttaa etten lähteny Meksikoon, tai olis pistäny mut ees Etelä-Ranskaan... - mut onneks hain autosta lisää vaatetta päälle niin en ihan jäätyny. Ja puhuin ekaa kertaa elämässäni lasten kanssa ranskaa, se oli aika hauskaa ! Ja olin pari kertaa madame, hehe. Ja yhen kerran miss kun se lapsi puhuki enkkua. Mut sain vietäväks yhen jättimäisen kurpitsan himaan, hostmum katto sitä huvittuneen kauhistuneena ja sano et saat kyllä itte hoitaa sit ton :D
Mut nyt meen suihkuun ja sit katon yhen ranskalaisen leffan äikänprojektia varten, one (school project) down, four to go... Kuoolen.
//Katoinki jälleen yhen jakson Skinssiä, aivot ei vaan pystyny vastaanottamaan ranskaa ilman tekstityksiä. Ei vitsi rakastan tota neljättä tuotantokautta, ja oon jo kahlannu viis jaksoa kahdeksasta. Kohta se loppuu kesken, nööy !
Mulla on pää kipee jostain syystä, se ei oo kivaa, mut oon ihan innoissani viikonlopusta. Paitsi en huomisaamusta, koska mun pitää mennä kouluun vasta puol kahdeks, koska meillä on huomenna vaan koulukuvaus, mutta mun pitää herätä normi aikaan puol kuudelta, koska niin en pääse saaresta poies ilman kyytiä ja hostmumin pitää mennä kouluun. Joo niin, koulukuvauksen jälkeen mennään Montréaliin art dramatique -luokan kanssa, me mennään kattomaan Merci Dieu -nimisen telkkariohjelman yleisöön ! En yhtään tiiä millanen toi ohjelma on tai mitään, mutta hei mähän meen :D Me tullaan joskus yöllä takas, joten meen mun kaverille yöks sen jälkeen, se kun asuu vähän lähempänä koulua. Lauantaina meen poimimaan kurpitsoita Rotarien kanssa semmoseen tapahtumaan ! Ja sunnuntaina Skypeen Eeron kanssa ♥
Ja fak mulla on jäljellä varmaan neljä tai viis kouluprojektia, jotka mun pitäis tehä seuraavan parin viikon sisällä. Mulla on täälä paljon enemmän koulutyötä kuin olisin ajatellu, suunnilleen enemmän kuin Suomessa ! Not fair.
Arvatkaa mitä näin tänään haisunäädän ! Menin ulos antamaan kissoille ruokaa ja se oli pihan rajalla jotain möyrimässä, onko vähän siistii ! Tai ei oikeestaan, nyt me yritetään pysytellä poissa ikkunoista ettei se säikähdä ja ruiskuttele jumalaista tuoksuaan taloon päin. Kuulemma jos joutuu haisunäädän hyökkäyksen kohteeksi niin se haju pysyy about kaks viikkoa. Ja haistoin mimmonen se on, kun ajettiin Maineen. Sanotaan, vaikka etten ostais semmosta hajuvettä.
Mooo ! Vitsit oli taas kivaa tänään. Yks saksalainen vaihtarityttö, Theresa, keksi ja järkkäsi tän jutun. Mentiin siis about viiden vaihtarin, parin rotexin (ne tyypit jotka oli vaihdossa viime vuonna tai aikasemmin) ja piirin nuorisovaihtovastaavan (yks sikarento mies) kanssa Québecistä about puolen tunnin päässä olevaan Lac Beauportiin. Siellä on semmonen retkeilypaikka, tai talvella siellä on laskettelurinteet ja keväästä syksyyn kaikkee kivaa tekemistä. Se juttu mitä me mentiin tekemään, on nimeltään Arbre en arbre, joka on aika suoraan suomennettuna puusta puuhun. Siinä (valjaita käyttäen ja kypärä päässä) mennään varmaan 10m korkeudessa puusta puuhun rakennettuja reittejä pitkin. Siinä on aina metalliköydet ja joskus jotain tikkaita, köysiä yms muita kivoja juttuja. Tässä pari kuvaaa:
Suurin osa "radoista" oli aika helppoja, mut me tietysti aina mentiin semmosia vähän vaikeempia ekstralenkkejä. Ja niinkun näkyy, täällä Québecissä on tällä hetkellä ruska varmaan kauneimmillaan ja sen paikan ympärillä on ihan sikana vuoria ja metsää, joten ei ollu pahat näkymät. Kameraa en ottanu, koska olis ollu ehkä hieman hankalaa järkkärin kanssa puissa... Paras hetki oli varmaan, kun Gabrielle, yks rotex luuli että voisi tavallaan liukua valjaiden varassa sitä köyttä pitkin toiselle puolelle, mutta jäikin jumiin siihen keskelle killumaan eikä päässy eteenpäin ! Mä olin tulossa sen takana, joten mun piti kiivetä semmosta laiskiaistyyliä sen jälkeen ja potkia sen turvakoukkuja kunnes se pääsi sinne tasanteelle :: D Se oli aika raskasta, mutta ihan sikakivaa ! Ja radan lopuks oli tommonen 200 metriä pitkä köysi, jota pitkin sai vaan liukua täpöö ja riemuita niin paljon kuin sielu sieti. Mun kädet ja jalat on nyt ihan väsyneet, nukahdan varmaan kun vauva kun meen kohta nukkumaan, mutta vielä kerran: olipa kiva päivä !
Olin eilen aamulla Rotareiden aamupalakokouksessa. Puhuin taas niille, ranskaks, ja se oli niin paljon helpompaa ja sujuvampaa kuin viimeks ! Ja tykkään kyl mun klubista, se on suht pieni ja siellä on rentoja ihmisiä ja sitä paitsi sain vihdoinki mun kuukausirahat. Ja ruoka oli hyvää hehe. Ja iltakin oli mukava, huomasin tällä viikolla kun kattelin vaihtareiden yhteystietolistaa, että Jana, itävaltalainen tyttö asuu suht lähellä mun koulua. Sovittiin sitten, että mennään perjantaina koulun jälkeen kahville. Sen koulu loppuu about tunnin myöhempään kun mun, joten odottelin sitten koululla ja tein mun Monde contemporain -läksyt (meni 45 minuuttia kolmeen tehtävään !!! Kelatkaa nyt, vaikeita kysymyksiä maailman konflikteista, ranskaksi.).
Joo niin, menin sitte mun koulun läheiseen Starbucksiin odottelemaan Janaa ja kun se tuli, tilattiin teelatet ja cappucinot ja mentii sinne yhteen nurkkaan jossa on semmoset ihanat nojatuolit. Nii ja siellä Bucksissa on aina hyvää musaa, ei mitään järkyttävää radiopaskaa vaan oikeesti hyvää ja miellyttävää. Siinä me sit oltiin ja juotiin juomat ja pelkästään juteltiin neljä tuntia ! Oli tosi ihanaa vaan puhua kaikesta, enkuks kerrankin ja se on vaan niin kivaa puhuu toisen vaihtarin kanssa kun ymmärretään tasan tarkkaan, miltä toisesta tuntuu. Ja Janakin on taidekoulussa ja jotenkin meillä on paljon yhteisiä juttuja:) En ees huomannu kelloa, joten melkeen myöhästyin bussista, mutta me juostiin ja olin loppujenlopuks ajoissa. Mut niin, ihanan mukava perjantai ! Ja en tiiä, se bussi oli ihan täynnä ja siellä oli ihmisiä, jotka oli menossa viettämään perjantai-iltaa ja välillä siellä haisi rööki ja ihmiset oli paljon kiinnostavamman näkösiä kuin koulupukuinen armeija ja oli ihan semmonen olo että oon elossa. Että sellaista eilen. Kuvat ffffound.com.
