nouvelles

Tiedoksi kaikille, että uusi blogi tekee syntyään, julkaisen sen lähiaikoina! Ehkä sillekin käy kuten näille kolmelle edelliselle (= kuihtuu pois), eikä bloggaaminen ole muutenkaan minulle enää samanlainen "intohimo" kuin joskus muinoin, mutta kivaahan se on. Eikä aloittaminen mitään maksa ;---) Linkkaan tänne kyllä sitten.


Toisin sanoen noora goes canada:n vaihtovuosi on virallisesti ohi.


// tulikin nopeasti. tässä siis:
http://lovepeopletoodrunk.blogspot.com/

struck from a great height

Lentokone lähtee nyt.

merci québec, je t'aimerai toujours ♥

and it's over

Se on sitten siinä. Monta tuntia kestäneen matkalaukkujen kanssa taistelun jälkeen (ja ison muovikassillisen kaverille antamisen jälkeen) olen valmis menemään nukkumaan. Olen hyvästellyt kaverini, huomenna lähdetään kello seitsemältä lentokentälle, siellä vielä näen ihmisiä. Outo fiilis, en kai ole vielä tajunnut. Maanantaiaamuna olen jo Suomessa.

turhis

Tilanne: 4 päivää lähtöön.

Fiilis: ARRRH en halua (siis lähteä).

Pakkaus: Yksi matkalaukku valmiina, samoin paketti, tosin ei vielä lähetetty. Oletkos äiti ylpeä!

Tänään: Heräsin kaverin luota, jossa illallistettiin eilen, sitten menin toisen kanssa biitsile, vaikka ei ollut mitenkään erityisen kuuma, kivaa oli anyway. Illaksi kaupungille 3D-esitystä kattomaan. Dataan muuten perheen superhienolla uudella Macilla, langattomalla näppiksellä. Ah varastaisin tän koko kapistuksen jos se mahtuisi mun matkalaukkuun.

Päätin muuten aloittaa listan. Tässä se tulee:

Mitä olen oppinut Kanadassa:

- että limutölkin päällys on niin likainen, ettei siitä kuuluisi koskaan juoda sitä puhdistamatta

- kiroilemaan quebeciläisittäin

- sanomaan "motherfucker" khmeriksi (= se kieli jota Kambodzassa puhutaan)

Tuottoisa vuosi, sanoisin.

Minä ennen Promia. Häikäisevää, eikö?

Kohta nähdään. Damn.

bonjour,

Aujourd'hui j'écris en français car pouvoir le parler est un de mes rêves depuis longtemps et cela va bien avec le thème de cette texte.

Il me reste seulement deux semaines ici, au Québec. En août les prochains dix mois me semblaient très longues et je suis encore d'accord; le jour où il pleuvait et je suis arrivée au Canada est comme une partie d'une autre vie. Tant de choses m'ont arrivées et en même temps elles m'ont changée que je ne sais plus qui je suis. Je ne peux probablement pas dire qu'avant je savais plus qui est la vraie moi mais c'est sûr que j'avais plus d'idée qu'aujourd'hui. Au début les choses n'étaient pas de choses très heureuses. Je me sentais comme jamais avant; j'était toute seule, je ne pouvais pas m'exprimer. J'étais perdue et souvent je pensais: pourquoi? Pourquoi est-ce que je suis partie de ma vie que je tant aimais, à une place inconnue où il faut que j'apprenne à la commencer de zéro?

Les jours, les semaines avançaient et j'ai eu des petits rayons de soleil; ils ne luisaient pas complètement, mais ils me donnaient de l'espoir. Même aux moments difficiles je ne considérais jamais au retour; j'aurais trop regretté plus tard. Finalement je me sentais assez bien, le changement de l'endroit apportaient de nouvelles choses. Et là, la moitié m'a frappée et j'ai réalisé que mon séjour était long mais en même temps, si court. J'avançais et j'étais contente; quand même je sentais que quelque chose me manquait, que ma vraie vie m'attend en Finlande. Je m'amusais mais j'avais hâte d'y retourner.

Je ne sais pas qu'est-ce qui s'est passé entre ce sentiment-là et aujourd'hui, mais je n'ai plus de hâte. Bien que je l'aime tellement, maintenant c'est ma "vraie vie" qui me fait peur. Je me sens bien ici, je même pense en français et je connais cette ville comme mes propres poches. J'ai des vrais amis que j'aime et qui m'aiment, et que je ne veux pas laisser. Je vois comment mon monde dans mon pays a changé depuis que je suis partie, et plus important, je vois comment j'ai changé de la personne qui j'étais il y a dix mois. J'ai grandi, j'ai vécu. J'ai appris à vivre ici, pas toute seule mais presque. Je vois plus qu'avant.

Mes deux petites semaines me semblent comme du sable qui tombe entre mes doigts. Pourtant je sais que le repart est inévitable. Pour cela je vais vivre chaque grain de ce sable, puis, je rapprendra à vivre, encore.

Kokeilin tämän kääntämistä Googlen avulla. Kielen laatu ja lauseiden rakenne ovat huonoja, mutta saatte varmaan pointin selville. Ja käytinpä sanakirjaa muuten vain parin sanan suvun tarkistamiseen.

♥

Huh huh.

Meillä oli tänään Bye Bye, eli kyseisen komitean järjestämä puolentoista tunnin esitys viimeiselle vuosikurssille. Siinä esiteltiin hauskasti tyttöjen koko koulutaival viiden yläastevuoden aikana, jokainen vuosi kerrallaan, opettajia ja oppilaita parodioiden. Itse koin neljä ekaa vuotta vain semihauskoiksi, enhän edes ollut täällä silloin - oli kyllä hauskaa nähdä kuvia kavereistani neljä vuotta sitten rumat lastensilmälasit päässä ja hammasraudat suusta pilkottaen. Viidennelle nauroin kovasti ja muutenkin viihdyin, mutta kun katsoin viimeisten kymmenen minuutin aikana vieressäni kyynelehteviä tyttöjä, en jakanut samaa haikeaa fiilistä.

Mutta sitten. En tiedä, mistä se lähti. Ehkä siitä, että kolmen viikon päästä olen jo Suomessa vai siitä, että mulla on enää viikko koulua jäljellä näitten ihmisten takana, mutta viimeisen videon viimeisellä sekunnilla aloin itkemään. Enkä edes mitään hiljaisia kyyneleitä, vaan ihan kunnolla pillitin, enkä pystynyt lopettamaan millään. En edes tiedä, miten koko sali ehdittiin siivota seuraavien viiden minuutin aikana, nyyhkytin vain kavereitteni sylissä.

Kai se katolinen tyttökoulu ja sen typerä ruudullinen hame muhun viimein aika syvän vaikutuksen tekivät. Kiitos, JM.

ps. Olin koulusta 40 minuuttia myöhässä, koska nukahdin uudestaan herätyskellon soitua. Kai jotkut asiat pysyvät aina samana, ollaan sitten Suomessa tai Kanadassa tai missä tahansa.

hei 8 ---)

En ole kirjoittanut tänne pääsiäisen jälkeen. Lähtöpäiväni on kuukauden päästä, eikä mulla ole pienintäkään aikomusta kirjoittaa ennen sitä. Olen siis laiska bloginpitäjä, toisin sanoen huono ihminen. Kerron silti joitain juttuja, joita olen tehnyt viime kirjoituksen jälkeen:

• nähnyt Schindlerin listan ja pillittänyt
• nähnyt monta monta muuta leffaa
• käynyt Torontossa, Niagaran putouksilla ja Ontariossa
• käynyt Montréalissa - taas
• pitänyt kaksi nappiinmennyttä esitelmää Rotaryklubille - ranskaksi tietty
• juhlinut Suomen lätkävoittoa
• bilettänyt 80-luvun vetimissä
• taittanut nilkkani futista pelatessa
• ollut masis
• saanut päättödiplomini ja sellaisen amerikkalaisen graduaatiohatun - maailman coolein !
• juossut ja kuntoillut paljon
• ostanut matkalaukun miljoonalle ylimääräiselle vaate- ja kirjakilolle

ps. ei kuvia koska vaikea kone

pääsiäinen

En ees pyydä anteeks sitä etten oo taas kirjottanu miljoonaan vuoteen. Myönnän vain, olen laiska bloggaaja. Joo, mikäs siinä. Tänään on pääsiäinen, niin myös täällä Québecissä! Aamu alkoi mukavasti piilottamalla hostsiskon kanssa miljoona suklaamunaa taloon (tai no asuntoon, joka ei ole niin suuri, niitä oli kaikkialla). Sitten hostäidin vanhemmat sekä veli perheineen tuli pääsiäisbrunssille. Sillä on kaksi pientä poikaa, 3- ja 5-vuotiaat, jotka on supersuloisia! Me tehtiin lettuja (vaahterasiirapilla...), munakasta, leipää yms. yms. ja söin joku kolme kiloa suklaata.

Pitsilettu...

...pupulettu...

;

...ja Playboy-lettu.

Hyvää pääsiäistä!

keksi

Toinen kekseistä on onnistunut, toinen epäonnistunut. Arvatkaa, kumpi.

Vinkki: älkää unohtako keksejänne uuniin.

hihi

Ostin huulipunaa

car ensemble rime avec desordre

Hei. Kello on liikaa (jälleen kerran), joten onnistuttuani vihdoinkin laittamaan kuvia perheen macille laitan niitä nyt muutaman randomin tännekin, uuteen kotiin liittyen.

Uusi huone kamojen purkamisen keskellä.

Randomisti kämpän olkkari :---D

Näkymän huoneen ikkunasta - varsinainen metropoli kuten näkyy!

Sekä maailman söpöimmät avaimet! Ja olen kyllä muuttunut vaihtovuoden aikana; enää en koe Hello Kittyä maailman imelimpänä olentona, nyt se on saanut arvoasteikollani jopa statuksen "ihan okei".

elämä on makeaa - kirjaimellisesti

Huoh. En tiedä, miten pystyn elämään Suomessa, josta löytyy vain pienenpieni pullollinen vaahterasiirappia kaupanhyllyltä. Se on nimittäin hyvää. Tällä hetkellä lemppari- (ja huippusokerinen) aamupalani on paahtoleipä voideltuna vaahteraVOILLA. Maistuu hieman vaahterasiirapilta, mutta se on sitkeämpää ja paksumpaa... Ja niin.

Tänään pääsin kunnolla kokemaan tämän sokerisen kanadalaisen elämyksen - koulun aktiviteettipäivänä olin valinnut cabane à sucren, englanniksi sugar shackin (kökön suomenkielisen käännöksen voisi tehdä "sokerimökki"). Se on siis paikka, jossa vaahterasokerista (tai mahlasta, jokatapauksessa siitä aineesta jota ne "pumppaa" sieltä puiden sisästä) tehdään siirappia. Mahat kurnien hypättiin ainakin viiteen keltaiseen koulubussiin ja karautettiin kaupungin ulkopuolelle. Ja sitten, mitä me siellä tehtiin, me syötiin. En edes tiennyt, mihin kaikkeen voi lisätä vaahterasiirappia; normijutut eli siihen voi dipata leipää, lettujen kanssa tai ihan vaan ronskisti suoraan lusikasta, mutta myös papapukastikkeen seassa sekä nakkien, kinkun ja munakokkelin kanssa. Ja vaikkei uskoisi, niin se maistuu jopa hyvälle! Lopuksi tehtiin must-aktiviteetti; la tire d'érable, maple taffy eli vaahteratoffee; lumihangen päälle kaadetaan vähän aikaa kiehunutta vaahterasiirappia vähän kuin raidaksi, sen annetaan jäähtyä jonkin aikaa ja sitten se kääritään jätskipuikkotikulla kuin pehmeäksi tikkariksi. Se on makeaa, hyvää ja tarttuvaa (esim. hiuksiin). Mä vedin hienosti ensikertalaiseksi niitä kolme, paljasjalkaiset quebecittäret jopa kahdeksan. Eipä tehnyt välipalaa mieli kotiin palatessa :-D

Niin, tulipa tässä ihan vaan mieleen, että ainakaan mun koulun nuorilla ei oo minkäänlaista omaa tyyliä. Tänään kun oli aktiviteettipäivä, niin koulupuku ei ollut pakollinen ja KAIKKI, ja nyt toistan, KAIKKI, oli pukeutunut farkkuihin ja joko huppariin, ruudulliseen kauluspaitaan tai jonkinnäköiseen perusyläosaan. Aijoi. Luulis melkein, että tänään oli sittenkin uniformupakko.

En ole saanut kuvia tänne lisätyksi, en onnistunut yhdistämään mun ulkoista kovalevyä perheen Maciin. Eilen ja tänään olin leffassa, voin vaikka kirjoittaa niistä myöhemmin lisää ja huomenna suuntaan Red Bull Crashed Iceen!! Joten salut!

welcome to the family

Moikkelis! Kello on kymmenen, mikä on ihan ok aika, paitsi että huomenna KOULU alkaa taas tän rentouttavan loman jälkeen. Mutta kirjotan nyt kuitenkin jotakin teidän iloksenne.

Eilen siis tosiaan vaihdoin taas perhettä, kolmanteen ja viimeiseen paikkaan. Tämä paikka on taas ihan toisella puolen kaupunkia kuin edellinen, kun edellinen oli aika lännessä, nyt oon idässä, koulu on kuitenkin suhteellisen lähellä. Tää on ehkä vähän epäilyttävää naapurustoa, mut täällä jo aikaisemmin kuljeskelleena sanoisinpa että myös mielenkiintoisinta, suht rikkaassa Sainte-Foyssa (ja mun koulun ympäristössä) ei kauheen kiinnostavia ihmisiä näe ja edellisessäkin naapurustossa asui vain mummeleita :-D

Meitä on täällä about 40-vuotiaat hostvanhemmat ja minä, joten tää on eka kerta, kun mulla ei ole yhtään hostsisaruksia. Perheen tyttö on tosin Japanissa vaihdossa ja jos ehditte jo ajatella niin ei, se ei ollut haavoittunut maanjäristyksissä, tsunamissa tai ydinvoimaloiden räjähtelyissä, se asuu sen verran kaukana kuitenkin. Mutta perhe on mulle jo ennestään tuttu, koska niinkuin sanottu, me vaihdetaan Québecissä perheitä keskenämme vaihtarien kanssa ja mun kaks kaveria on jo ollut täällä ja minä yökylässä. Kivoja tyyppejä on, mukava meininki kotona. Hostäiti omistaa pienen ravintolan alakerrassa, voin vaikka pistää kuvia joku päivä. Sieltä saa voileipiä, keittoa, kahvia, kaiken maailman leivonnaisia jne, tosi suloinen paikka! Sieltä käyn siis tästä lähtien hakemassa lounaani :-D

Muutin tosiaan eilen iltapäivällä ja kolmisen tuntia sen jälkeen me lähdettiinkin hostisän tädin luokse, jossa oli murto-osa sen suvusta (19 henkilöä). Niiden suku tulee nimittäin Irlannista ja 17. päivähän on St-Patrick's, eli irlantilaisten juhla, joten me mentiin sinne syömään ja juomaan. Isäntäväki oli hommannut kaiken maailman vihreitä hattuja, pantoja apilakilluttimilla ja kaulakoruja pienellä muovisella oluttuopilla, joten mullekin iskettiin vihreä muoviknalli päähän kun astuin sisään. Oli tosi hauskaa ja vedin hullut kännit tietenkin perinteen mukaan, yhdellä oluella ja lasillisella viiniä (äiti, toivottavasti huomaat ironian?).

Ongelma on vaan, etten oo vieläkään purkanu mun kamoja, koska tänään menin luistelemaan kavereitten kanssa ja sit hostisovanhemmat tuli illalliselle, joten ei ole ollut aikaa. Ja toinen ongelma on, että mun pitää kesällä myydä, polttaa, lähettää postissa, antaa pois tai tehdä jotain mun kamoille, koska nyt perhettä vaihtaessa mulla oli mun kaks matkalaukkua, plus YHDEKSÄN kassia. Eieiei nyt ei mee hyvin. Mut se on murhe vasta kolmen kuukauden päästä (hullua, mulla on joku kolme ja puol kuukautta jäljellä). Nyt nukkumaan ja sit kouluun, yhyy ei yhtään huvittais.

nips naps

…oon leikannu yks tai kaks kuvaa lehdistä.

les amours imaginaires

Pitkän aikaa on tehnyt mieli nähdä tämä leffa. Se vaan vaikuttaa niin kummalliselta et voisin siitä vaikka pitääkin kovasti. Ja se on kaiken lisäksi quebeciläinen, osaa ne muutkin kuin ranskalaiset tehdä taiteellisia leffoja. Sen voisi vuokrata joku sateinen perjantai-ilta.

la patinage

it's snowing and i've got nothing to do

Kakkaaaaaa.

Nyt alko LOMA ja haluisin tehdä jotain, mut kaikki on jossain Montréalissa tai ei vastaa ja vaikka mitä.

Tossa kuitenki tommonen omakuva, jonka piirsin eilen. Oon aika tyytyväinen, vaikka näytänkin tollaselta surulliselta ja väsyneeltä.

ps. Vaihdoin Flickriin. Parempi laatu kenties? :--D

des images du québec

Random kuvia, otettu enimmäkseen viime lauantaina, jolloin olimme kahvilla, Subilla ja shoppailemassa vanhassakaupungissa vaihtarityttöjen kanssa.

Mut mulla on kysymys. Onks se vaan tää tietokone, vai näkyykö noi kuvat teillekin järkyttävän mössösinä?

huone

Hei! Joku halusi kuvia mun huoneesta, joten tässä sitä sitten ollaan. Huone on siis perheen Saksassa vaihdossa olevan tyttären ja tykkään tästä kovasti. En ehkä valkkais esim. samaa verhojen väriä itse, mutta tää on tosi söpö. Huomatkaa toki kuvissa suloinen patrioottinen Suomen lippu, paljas jalkani peilissä, sängylle huolettomasti heitetty koulun huppari, sekä korkkitaulu, jota täydentävät Pariisista ostamani postikortit sekä sieltä kotipohjolasta tänne lennähtänyt poro.

Niin ja täältäkin on sitten lähtö piakkoin, kahden viikon päästä taas perheenvaihto… Hui!

snow

Hei! Oleskelen kotosalla nyt, en ollu koulussa koska ulkona on lumimyrsky (kuvassa näkyy ne 10cm lunta, jotka on kasaantunut mun ikkunan eteen). Olen hengaillut, juonut teetä, miettinyt, että miten saan koskaan kuljetettua mun täältä saamat kirjat Suomeen, kirjoittanut pari kirjettä, käynyt lukemassa sanomalehtiä kahvilassa hostien kanssa ja illalla meen salille, jos energia riittää. Ja huomenna on kokeita, matikka ja "yhteiskuntaoppi", innolla niitä odotellessa! Ens viikko on onneksi lomaa ja toivottavasti pääsen tekemään paljon juttuja.

Viime alkuviikosta olin hyvin kiireinen, meillä oli koulussa projekti, johon valmistin kulisseja (se oli siis kuuden improvisaatiokohtauksen muodostama esitys, jossa kolmella näyttelijällä on jonkinlainen suunnitelma ja mukaan kutsuttu vieras (=maikka) koittaa näytellä mukana). En ollut lavalla ollenkaan, mutta mulla oli ihan mielettömän hauskaa silti, me roudattiin lavasteet joka kohtauksen välillä ja pidettiin huolta että kaikki sujuu hyvin. Nyt kadun, etten syksyllä liittynyt “Näytelmäkomiteaan”, jonka tyypit tekee mm. valoja koulun näytelmiin. Harkitsin sinne menemistä syyskuussa, mutta sillä ruokatauolla kun sinne olisi pitänyt ilmoittautua, taisin mennä Starbucksiin. Että tuleville vaihtareille vaan tiedoksi: ei näin!

kärpästen herra

Hyvääpäivää jälleen, hoho! Elämää on taas tullut elettyä enemmän kuin tallennettua, siksi tämä hidas päivitystahti. (Otsikko viittaa kirjaan, jonka luin enkunkoetta varten.) Paljon on tapahtunut viimeisen parin viikon aikana, ei pienimpänä juttuna, että mun paras kaveri täältä lähtee takaisin Saksaan. Syitä on monenmoisia, enkä niitä ala täälä puimaan. Olen surullinen ja mulle tulee sitä kauhea ikävä, vaikka olenkin pikkuhiljaa hyväksynyt asian. Että semmosta. Tein nyt muutaman postauksen talteen, pistän ne tulemaan ajastuksella, mutta ekaks nyt pari paitaa, jotka ostin tänään. Kyllä, ne ovat identtiset...

...mutta kun en osannut päättää, kumman värin otan, otin molemmat. Maksoin Urban Outfittersissä molemmista yhteensä 15$! Mulla on toi valkonen nyt päällä, ihanan pehmeä :--) Ainoa juttu, mikä huolestuttaa, on mun matkalaukkujen paino heinäkuun alkupuolella. Ja toi söpö, kuvissa näkyvä massu. Luulisi et palaan täältä jonkun pienen vauvan kanssa... Food babyn pikemminkin!

2 yötä, 10,5 tuntia unta

Wow, taas ihan mahti viikonloppu takana! Teen kunnon postauksen kun saan kaikki kuvat koneelle (about 400), mutta me tehtiin mm. liukumista rinteessä isoilla kumirenkailla, käytiin Québecin talvikarnevaalissa, uitiin Hilton-hotellin ulkouima-altaassa (kävin myös saunassa ekaa kertaa Suomesta lähön jälkeen!), nähtiin karnevaaliin kuuluva paraati sekä jäähotelli. En olis halunnu et porukat lähtee takaisin Maineen... Mutta onneksi olin väärässä, me tavataan ne vielä kesäkuussa Rotarypiirin konferenssissa. Me tehdään myös yksi taiteellinen projekti sinne ja lupauduin suunnittelemaan sitä ja ottamaan vähän vastuuta... Näätte sitten. Tää tulee kyllä olemaan rankinta ens kesänä, lähtemään näitten kaikkien ihmisten luota.

lätkäjätkät

Moi! Olin siis perjantaina tosiaan elämäni ekaa kertaa lätkämatsissa! Silleen ehkä vähän noloa suomalaistytölle... Mutta aion kyllä mennä uudestaan, oli niin kivaa : )

Tsekatkaa, oikea tappelu !

Hullunkiilto silmissäin...

Go Saksaaaaa

Ja niin, sunnuntaina tavattiin ekaa kertaa australialainen tulokas, 18-vuotias Demi. Mentiin shoppailemaan ja syötiin poutinea, vaihteeks (se ei tykkää siitä, se juusto haisee kuulemma ällöttävälle, mutta ilman juustoa kuulemma menee). Vaikuttaa tosi kivalta tyypiltä! Ja ens viikonloppuna Mainen porukat tulee Québeciin, meillä on kaikennäköstä talviaktiviteettia silloin. Kivaa nähdä ne taas, mutta samalla surullista, se on sitten viimenen kerta...

food porn

Brassityttö piti pari viikkoa sitten villiäkin villimmät 18-vuotissynttärinsä: leivoimme cupcakeja. Oli hauskaa jokatapauksessa!