Tänään pääsin kunnolla kokemaan tämän sokerisen kanadalaisen elämyksen - koulun aktiviteettipäivänä olin valinnut cabane à sucren, englanniksi sugar shackin (kökön suomenkielisen käännöksen voisi tehdä "sokerimökki"). Se on siis paikka, jossa vaahterasokerista (tai mahlasta, jokatapauksessa siitä aineesta jota ne "pumppaa" sieltä puiden sisästä) tehdään siirappia. Mahat kurnien hypättiin ainakin viiteen keltaiseen koulubussiin ja karautettiin kaupungin ulkopuolelle. Ja sitten, mitä me siellä tehtiin, me syötiin. En edes tiennyt, mihin kaikkeen voi lisätä vaahterasiirappia; normijutut eli siihen voi dipata leipää, lettujen kanssa tai ihan vaan ronskisti suoraan lusikasta, mutta myös papapukastikkeen seassa sekä nakkien, kinkun ja munakokkelin kanssa. Ja vaikkei uskoisi, niin se maistuu jopa hyvälle! Lopuksi tehtiin must-aktiviteetti; la tire d'érable, maple taffy eli vaahteratoffee; lumihangen päälle kaadetaan vähän aikaa kiehunutta vaahterasiirappia vähän kuin raidaksi, sen annetaan jäähtyä jonkin aikaa ja sitten se kääritään jätskipuikkotikulla kuin pehmeäksi tikkariksi. Se on makeaa, hyvää ja tarttuvaa (esim. hiuksiin). Mä vedin hienosti ensikertalaiseksi niitä kolme, paljasjalkaiset quebecittäret jopa kahdeksan. Eipä tehnyt välipalaa mieli kotiin palatessa :-D
Niin, tulipa tässä ihan vaan mieleen, että ainakaan mun koulun nuorilla ei oo minkäänlaista omaa tyyliä. Tänään kun oli aktiviteettipäivä, niin koulupuku ei ollut pakollinen ja KAIKKI, ja nyt toistan, KAIKKI, oli pukeutunut farkkuihin ja joko huppariin, ruudulliseen kauluspaitaan tai jonkinnäköiseen perusyläosaan. Aijoi. Luulis melkein, että tänään oli sittenkin uniformupakko.
En ole saanut kuvia tänne lisätyksi, en onnistunut yhdistämään mun ulkoista kovalevyä perheen Maciin. Eilen ja tänään olin leffassa, voin vaikka kirjoittaa niistä myöhemmin lisää ja huomenna suuntaan Red Bull Crashed Iceen!! Joten salut!
la dolce vita!
VastaaPoista